Kuka pitää kesälläkin pipoa? Pipoa ja hullun punaista huulipunaa kun menee kirjastoon. Kun saa vihdoin kauan kuolaaman kirjan kätöseensä, menee kahville ja alkaa lukea. Kun rakastuu kirjaan parin ensimmäisen sivun jälkeen. Kun miettii vaan, että miten joku osaa kirjoittaa noin.
Kun huomaakin, että sokoksen yläkerran kahvilasta on parasta kyylätä alhaalla kulkevia ihmisiä. Kun huomaa, että se onkin paljon kiinnostavampaa kuin lukeminen, koska lukea ehtii kotonakin.
Kun katsoo sitä kaikkialle kimpoilevaa ihmisvilinää. Kun kaikilla on kiire. Kun miettii, että miksei kukaan ikinä pysähdy ja mieti. Kun sitä ei tee edes itse.
Kun ei enää huomaa ajankulua. Kun syö sen pienen suklaan ja lähtee kotiin lukemaan.
(Mutta jos jotain olen viime aikoina pysähtynyt miettimään tai siis lähinnä kuuntelemaan niin The Great Gatsbyn soundtrackiä. Leffa oli ihan nättiä katseltavaa mutta tämä musiikki. Tämä musiikki...)
Viimesiä viedään. Mihin ihmeeseen tää vuosi on menny? Tuntuu, että vasta on päässy ihan alkuun kaiken kanssa ja nyt se meni jo.
Olen ehkä maailman onnellisin ihminen. Vaikka pää onkin vähän sekaisin tästä keväisestä "mitä helvettiä mä nyt teen" -fiiliksestä niin silti. Olo on onnellinen. Se, että on löytänyt sen asian, jota rakastaa.
Se, että tajuaa, että mihinkään ei ole vielä kiirettä.
Hetkessä elämistä parhaimmillaan.
Ja nyt. Mä lähden matkaamaan kohti lammi-cityä ja huomenna menen katsomaan sitä, mistä inspiraatio tähän kaikkeen sai alkunsa. Lukion musikaalia :-) good memories.
"I got no money in my hands or my coat or my pocket won’t get to space ‘cos I haven’t got a rocket But i’ve air in my lungs, eyes in my sockets and a heart that beats like a tap that leaks in the night when you haven’t got a plumber who can stop it"
"And her current just like my blood flows Down from the hills, round aching bones to my restless heart
Well I would swim but the river is so wide And I’m scared I won’t make it to the other side Well God knows I’ve failed but He knows that I’ve tried
I long for something that’s safe and warm But all I have is all that is gone
I’m as helpless and as hopeless as a feather on the Clyde"
Mun mielestä on aika väärin, että ensin luvataan, että tulee kesä. Sitten sitä ei varmaankaan koskaan tuu. En tiedä mitä muuta sanoa, siks Passenger, joka soi jatkuvasti päässä. (eipä soi enää Sunny saatana) Minä ajattelen, että lähen kattomaan sitä. Irlantiin. Empä tajunnu, että lentoliput Irlantiin maksaa ihan hulluna. Jaa-a. Voisin silti lähteä.
Mä kävin mökkeilemässä Himoksella. Kiva pieni mökki ja viiniä ja pääsiäismunia. Olohuoneen ikkunasta näky kolmen eri naapurin suihkuihin. Kuka on keksiny laittaa ikkunat suihkuun? Naapurin suihkussa oli vilinää, kaksi miestä ja yks nainen. jaa-a.
Olin koko viikonlopun ryönänä ja se oli mukavaa. Sillon kun muut meni hiihtämään tai laskettelemaan, niin mä jäin istumaan terassille ja töllötin siinä aurinkoo. Omaa rauhaa parhaillaan.
On myös parasta sillontällön lukee täysin aivotonta kirjaa, kuunnella parasta musiikkia maailmassa ja kutoo. Luulin pitkään, että kutominen on liian vaikeeta, enkä siks kutonu. Se on aika helppoo. Kivaa.
päiväunia.
ja sitten kotiuduin. ujostutti kun otettiin kuvaa :-) kääk. Onneks on aurinko. Ja se, että se paistaa nyt. Nyt kun kello on jo puoli seitsemän. Onneks on myös Pariisin Kevään kevät. Siis se biisi. Kuuntelen sitä jostain syystä kokoajan. Ehkä siks kun on kevät.
Pariisin kevät ois tänään akustisena Suisto-klubilla. Minä haluaisin. en pääse. Se ois ollu siellä himoksellakin meijän takapihalla esiintymässä mutta en mennyt sinnekkään ja se vähän suututtaa etten menny.
Me ollaan alotettu koulussa opinnäytetyöt. Niistä tulee kivoja. Tulkaa kattomaan! 10.5 on ensi-ilta vissiinkin. Mä aluks luulin, että mun rooli on tyhmä. Ei se ookkaan vaan ihan huippu. vähän hölömö.
Sunny one so true I love you.
Alkaa muuten aina soimaan päässä tähän vuoden aikaan. Paras biisi ikinä.
Tällä viikolla ollaan harjoteltu kohtauksia ens viikon demoon. Oon kahdessa eri kohtauksessa jipie!
Tässä on mun jalka. Kolmossalissa. Taustalla on kolmossalin seinä ja sen ovi. Tossa luokassa oon kokenut viime aikoina kauheita. Sellasta niin suurta itseensä pettymisen tunnetta, että tjerve. hyi. Sekin on silti auttanu ymmärtämään asioita. ja jotenkin pikkuhiljaa alkaa antamaan itselleen luvan epäonnistua sillontällön. Sitäkin on vaan joskus pakko tehdä. paskaahan se silti on.
Sitten ollaan opeteltu epäonnistumaan huumorin kautta. Impro on aivan huippua. Tänäänkin sain apinoida oikein sydämeni kyllyydestä muiden kanssa. Parasta. Terapeuttista. Huippua.
Jokasen teakkiin haluavan opus. Peer Gynt. hyi. Tuolta on jokanen koittanu löytää monologia ja sitä sitten prosessoida. Olen sanonut tohon prosessointiin pariin kertaan, että "haista prosessointi paska. Susta ei tule ikinä yhtään mitään" Myöhemmin pyytänyt anteeksi ja kyllähän se joskus on vähän jollain tavalla onnistunut. Pian pitäis mennä prosessoimaan hyvillä mielillä teakkiin.
Lempipaikka. Voisin vaikka viettää mun häät tuolla.
Otin viikonloppuna kameran käteen, pyyhkäsin pikkuset pölyt sen päältä ja pyysin anteeksi, että mä olen jättänyt sen ihan yksin. Lupasin myös ottaa sen heti seuraavana koulupäivänä mukaan.
Istuin sunnuntaina lattialla etelänkebabin menun ja haarukoiden vieressä. Oli sotku. Mut jotenkin se ei edes tällä kertaa häirinny. Oli hyvä olo. Tai niin hyvä kun voi darrassa olla. Lauantai oli huippuhauska. Yöllä mun iltaset meikit oli levinny napaan asti ja hiukset haisi törkeesti röökille. En silti millään ois halunnut pestä niitä kun niissä oli niin kivat kiharat. Niissä ei oo ikinä kivoja kiharoita.
Perjantaikin oli hauska. Mut pakotettiin Tivoliin. Se oli hirveetä ja sit kaaduin vielä sinne lattialle Joonaksen päälle. Ja lähes selvinpäin. Se oli nolointa toviin.
I just died on my floor tonight wo-o-ouu
On ollu vaikeeta kirjottaa, koska kun alotin kirjottaan tätä blogia niin kirjotin kaikesta pinnallisesta paskasta, joka ei oikeen enää kuulu mun elämään millään tavalla. Tai en kirjottanu omana itsenäni. Oon päättänyt, että tästä lähin kirjotan just siitä miltä tuntuu. Olis se sitten tällästä aivotonta tajunnanvirtausta, niin ainakin pidän tän kirjottamisesta. Se olen enemmän minä. Ehkä joskus vielä kirjotan jostain kengästä tai kynnestä jos siltä tuntuu mut eniten haluan kirjottaa tätä blogia siks, että tästä olis mullekkin jotain hyötyä. ja, että tän kirjottaminen ois mieleistä.
Ehkä olen parin vuoden aikana kasvanut sen verran ihmisenä, että oon valmis kirjottamaan ihan omana itsenäni, enkä välitä lukeeko tätä kukaan. Kivaahan sekin on jos joku lukee.
Kuka mä olen nykyään? Fiilistelijä. joo. se mä olen. Mä fiilistelen ihan superisti. Kirjotan lyhyitä lauseita ja rakastan teatteria. Rakastan fiilistelymusiikkia ja muita fiilistelijöitä. ja maailma on täys fiilistelijöitä. Ihmisiä, jotka on intohimoisia jotain asioita kohtaan. Niinku Thomas Dybdahl, joka soi mun kaiuttimista kokoajan. Kukaan muu ei osaa laulaa niin hyvin siitä, kuinka New York tulee vielä joku päivä tanssimaan sille laulajalle.
Aina sillontällön mä oon tosi hukassa kaiken kanssa mut mitä enemmän mä elän, niin sitä enemmän mä ymmärrän. Niin sen kai kuuluu mennä.
Ja oon parina viime päivänä ymmärtäny, että ei mulla oo mihinkään kiire.
JA vaikka oonkin nykyään niin fiilistelijäpummispuke, joka näyttää päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän spukelta, ni kyllä mä silti himoitsen korkkareita. ja mulla on uus ihana takki, josta haluan ehkä laittaa tänne kuvan.
ja mä myös rakastan mun leopardihousuja. Niissä on perseessä varmaan kymmenen reikää ja polvipussit raahaa lattiaa. Silti.
Kuunnelkaa Thomas Dybdahlia. Fiilistelkää sitä. Niin minäkin teen. ja tätä:
Koska koulu. tyypit. Fyysinen kuolema. Virpi kuitusen selkä. Psykofyysinen. Primitiivinen alue. JyGä Nousiainen. Rautakangen nostelu on rankkaa. Hiihtäminen ilman suksia luokassa itkettää. Läheisen kuolema piirilaulussa itkettää. Joonaksen hiet mun naamassa ällöttää. Minustako näyttelijä? Tällä selkähalveuksella ei. Mutta ehkäpä joskus. Sitä Kreeta Kallio ainakin toivoo eniten tässä maailmassa nyt. Maailma on valmis. Piste Kaikki varmaan vituttaa kun en kirjota mistään muusta kun koulusta. Mutta se on mun ainoo elämä at the moment.Ja se on huippua.
